Heavy reality

Pienen pieni hetki vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta enkä ees tiedä mistä aloittaisin jälleen. Neljässä vuodessa kerkeää tapahtumaan paljon asioita. Ehkä on vaan helpointa ettei aloita mistään. Syksy alkaa olla täällä taas ja se on ihanaa 🍄❤️ Mulla on nykyään kaksi lasta, ensi kuussa 2v täyttävä ja kesäkuussa 4v täyttänyt. Heidän lisäksi samassa taloudessa elelee edelleen kaksi staffia joista toisen en usko näkevän enää 13v päiväänsä, juur täytti 12v ja vanhuuden merkkejä alkaa leijua ilmassa jatkuvasti enemmän ja enemmän.  Paljon on siis tosiaan tapahtunut. Kummankaan lapsen isä ei juurikaan tällä hetkellä elämässä ole mukana joten yksin pyöritän koko pakkaa. Tarkoitus on jossain vaiheessa avata paremmin sitä mitä nuoremman isän kanssa tapahtui ja näin purkaa sekä työstää omia traumoja asiasta joita toki paljon olen jo työstänyt. En vaan julkisesti ole halunnut puhua asioista kovinkaan paljon, koska draama on sellainen asia mitä en elämääni kaipaa enkä halua. Reilu kaks vuotta o

Tulinpa kattelee et koskaha viimeks oon päivittäny tätä ja no onhan siitä näköjään tovi jos toinenkin..  Eipä täällä juuri mitään ihmeellistä oo tapahtunut. Tyttö kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Ekat rokotukset saatu, alkanut tekemään hampaita, tänään käänty ekaa kertaa kyljeltään mahalleen nukkumaan ja ristiäisetkin vietettiin.. Neidistä tuli Ella.. Ella Aamu Eveliina 🥰 Ja kummeiksi valikoituivat itselle tällä hetkellä tärkeimmät ihmiset.  Enkä onnellisempi voisi olla näistä mulle hiton rakkaista ihmisistä, kummeista joihin kuuluu kaksi parhainta ystävääni sekä pikkusiskoni. Nämä kolme ihmistä pitää mun puolia tässä elämässä ja olivat tukena myös poikien menetyksessä. En tiedä miten pärjäisin ilman heitä ja onneks ei tarvi edes yrittää. Ella on onnekas kun saa nämä ihmiset mukaan matkalleen tähän elämään. 🥰 Tarjoiluna oli ceasarsalaattia, kanapastasalaattia, coctailpiirakat & munavoi, pikkupizzoja, kurkku- & porkkanatikkuja, nakki-lihapulla-juusto

Ja taas se on.. Juhannus, puolen vuoden päästä on joulu ❤️ Mulle juhannukset ei oo ikinä ollu oikeen mitään muuta kun päiviä muiden joukossa. Suurimmaksi osaksi vietellyt tätä juhlaa töissä. Kaks vuotta sitten juhannuksena taidettiin olla meidän äidillä viettämässä hänen 60v juhliaan, samalla viikolla aiemmin olin synnyttänyt. Tältä ajanjaksolta muistot melko hämäriä enkä oikeen osaa hahmottaa et mikä viikonloppu oli mikäkin. Vuosi sitten taas mulla alko tänään 2,5 viikon loma. Erosin loman ensimmäisenä päivänä joten no, loma meni taas aika sumussa. Surun ja alkoholin kyllästämänä. Tänä vuonna mä istun kotona pienen pieni kultapala sylissä selvinpäin 😊 Kavereille onneks pääsee kahville ettei ihan kotona pelkästään tarvitte olla.. Neiti täyttää tänään kaksi viikkoa ja on joka päivä hieman enemmän hereillä. Hymyileekin välillä. Tuntuu et hän olis kasvanu hurjasti vaikkei oikeasti olekaan. Äänenvoimakkuus on kyllä lisääntynyt, ehkä se hämää.. Kaikenkaikkiaan kaikki on mennyt hyvin.

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak

Hetki siinä vierähti.. ennenkuin se tylsyys iski. Kuukaus kotona ja nyt ei kyl enää paljo jaksais tai jaksais vaikka ja mitä mut ei oikeen keksi mitään tekemistä. Joku hetki sitten mulla oli vauvakutsut. Ei kyllä käyny mielessäkää et kukaan jaksais mulle sellasia järjestää joten ajatustakaan en ollu tämmöselle uhrannu mut oli kyllä tosi kiva juttu kunhan alkushokista pääs ylittes :) Kiitos nyt vielä kerran kaikille! Neuvolat on nyt kahden viikon välein ja no, mun paino se on jämähtänyt. Samassa ollut käytännössä kuukauden. Kaikki on kyllä kunnossa eikä turvottele. Kohtu menee yläkäyrällä ja torstaina sen takia vielä ultraan, katotaan minkä kokonen vauva on vielä uudelleen. Koitan puhella siellä samalla jos sais käynnistyksen sovittua. Toisaalta kaikki merkit viittaa siihen et kyllä tän täältä itelläänkin pitäis tulla mut en vaan jotenkin haluais et menis paljon yli ettei sit pääse kasvamaan liian isoks ym.. kaks viikkoahan tässä enää on laskettuun. Oikeesti neljätoista p

Eli tänään oli siis synnytystapa arvio neuvolassa. Hassua kyllä mun kropalle tää raskaus on toistaiseksi sopinut vähän liiankin hyvin. Juuri mitään kipuja tai raskausoireita ei ole ollut. Nestettä ei ole päässyt kerääntymään. Liikkuminen on suht vaivatonta mikä on hieno juttu kun koirien kanssa pystynyt tekemään ihan normaalit lenkit ym.. eikä painoakaan ole juuri tullut. Paino on jämähtänyt nyt viimeisen kuukauden aikana käytännössä samaan ja ekasta neuvolasta nyt on sitten tullut vaivaiset 7,5kg. Toistaiseksi olen selvinny myös ilman raskausarpia (koputtaa puuta, että näin jatkuisi)..  Viikkoja nyt 36+0 ja eilen kävin antamassa verinäytteen hemoglobiinia varten. Hemoglob 148, kelpaa tuolla arvolla kuulemma lähteä synnyttämään :) Kohdunkaulaa on vielä jäljellä mut kohdunsuu on jo pehmennyt ja auennutkin hieman. Lapsivettä hyvin vaikkakin sekin on jo hieman vähentynyt. Supistuksia ei juuri ole lainkaan. Neiti on pää alaspäin muttei vielä täysin kiinnittynyt lantioon. Toivottavasti ki